Sain ensimmäisen koirani kymmenen vuoden ruikutuksen jälkeen 16-vuotianaa. Olimme pitkään ja hartaasti miettineet koiran hankkimista ja käyneet eri rotuvaihtoehtoja läpi. Rotuvaihtoehtoja oli aluksi kirjava joukko aina irlanninsetteristä bordercollieen ja rotweileriin. Lopulta päädyimme pienempään koirarotuun, joka olisi helppo ensimmäiseksi koiraksi.

Näin shetlanninlammaskoira tuli valituksi ja Emma tuli taloon 1998. Emme ole koskaan katuneet valintaa ja rotu onkin hullaannuttanut minut hankkimaan myös toisen sheltin vuosia myöhemmin. Nita tuli ilostuttamaan päiviämme 2004. Sitä ennen hankin kotoa pois muuttamisen jälkeen mieheni kanssa australianpaimenkoiran. Tässä vaiheessa hain harrastuskoiraa muun muassa agilityyn, lisäksi mieheni halusi shelttiä isomman koiran. Nelli saapui meille vuonna 2002. Aussejakin on tullut hankittua sittemmin toinen yksilö sijoitukseen. Jetta aussie haettiin Hollannista vuonna 2007.

Kennel nimeni, Nenitan, on myönnetty minulle 12.1.2006. Sana "nenita" tulee espanjan kielestä ja se tarkoittaa tylleröä. Siinä yhdistyy kivasti Nellin ja Nitan nimet ja onhan se Emmakin melkoinen tyllerö. Ensimmäinen onnistunut pentue syntyi 9.5.2009 Nitalle ja kyseisestä A-pentueesta kotiin jää kasvamaan Pihka.

Kasvatukseni tavoite on saada aikaiseksi terveitä ja hyvänluontoisia koiria, joista on useiksi vuosiksi iloa omistajilleen. Tarkoitukseni on kasvattaa rotumääritelmän mukaisia koiria, rodun historiaa kunnioittaen. Ulkomuodolliset ominaisuudet eivät kuitenkaan ole ensisijaisia tavoitteitani, tärkeintä on, että koiran voi tunnistaa omaksi rodukseen. Näyttelymenestys ei siis ole itsetarkoitus, mutta ei mitenkään tai millään asteella huono asia. Olen jo rotuja valitessani päätynyt rotuihin, joilta ei vaadita sellaisia ulkomuodollisia ominaisuuksia, jotka vaikuttaisivat terveyteen haittaavasti. Lisäksi mielestäni koiran pitää olla koiran näköinen, kaikki liioiteltu on liikaa ja jopa epäterveellistä.

Sekä shelttien että aussien kohdalla tavoitteena on edistää rodun luonnetta ja terveyttä parempaan suuntaan. En halua käyttää jalostukseeni arkoja tai heikkohermoisia yksilöitä. Aikomukseni on tutkituttaa kaikki jalostuskoirani lonkkien, kyynärien ja silmien osalta. Aussiet on tarkoitus myös luonnetestata. Vaadin näitä asioita myös käyttämiltäni uroksilta.

Kasvatustyötäni hidastaa osaltaan koirien vähyys ja tiukat kriteerini. Itselläni ei ole tarkoitus hankkia itselleni valtavaa koiralaumaa, koska haluan jokaisen saavan ansaitsemansa huomion ja hoidon. Haaveissa olisi kuitenkin lähivuosina hankkia ainakin yksi sheltti ja yksi aussie lisää. Sijoituskodit olisivat myös enemmän kuin tarpeellisia, jotta jalostus voisi edetä hieman vauhdikkaammin. Laatu on kuitenkin määrää tärkeämpi, joten jatkossakin jokainen pentue teetetään suurella harkinnalla.

Blogista voi seurata minun ja Nellin treenailuja ja kisailuja. Nellin myötä olen tutustunut tottelevaisuuskoulutukseen ja palveluskoiratoimintaan. Emma sheltti aikoinaan tutustutti minut jo agilityn vauhdikkaaseen maailmaan. Nellin kanssa olemme kisailleet tokossa ja agilityssä. Hakua harrastamme lähinnä omaksi iloksemme. Ehkä seuraava aussien kanssa pääsemme sitten kisakentille saakka.

Toivottavasti viihdyt sivuilla! Ota rohkeasti yhteyttä, jos on jotain kysyttävää. Huomioithan ystävällisesti, ettei sivun kuvat ole virtuaalikennelien käytettävissä.

© Elise Eskelinen